Can we Talk? Mitä tarkoittaa olla työntekijä..

16010299_10155063066847871_1107134140_o.jpg

Viime vuosi oli hurjan pitkä, työntäyteinen ja omalla tavallaan ahdistava. Oma elämäni pyöri tiiviisti opintojen, työn ja harmaan suorittamisen ympärillä. Te jotka ette vielä tiedä, saan tänä keväänä opinnot päätökseen ja valmistun sosionomiksi.

Olen ollut onnekas siinä mielessä, että olen pystynyt keskittymään opintoihin sosiaalitukien ja uskomattoman puolisoni ansiosta. Tämän takia olen ollut pois työelämästä reilun kahden vuoden ajan. Kun palasin vanhan myyntityön ääreen, huomasin muutoksen kaupanalan työympäristössä. Tuntui, että esimiehet ja työntekijät olivat menettäneet täysin toistensa luottamuksen. Töissä puhutaan pelkästään myyntitavoitteista. Esimiesten kannustimet näiden tavotteiden saavuttamiseen ovat uhkaileminen, lahjonta ja kiristäminen. Väillä työntekijät joutuvat muistuttamaan esimiehelle, miksi esimerkiksi rasismi työpaikalla ei ole ok tai työntekijällä on edelleen oikeus sairaslomiin.

Esimerkiksi myyntityötä voidaan pitään helppona tavaran antamisena sekä rahan keräämisenä asiakkailta. Itse en allekirjoita tätä näkemystä. Toki työn oppii työtä tekemällä ja asiakkaita kohtaamalla. Työtä kuitenkin rasittaa muun muassa työntekijöiden eriarvoisuus, tiedon epätasa-arvoinen jakautuminen, henkilökunnan jatkuva karsiminen, esimiesten puutteelliset esimiestaidot sekä myyntitavoitteet, jotka saattavat olla todella korkeita tavoitteita. Työntekijän odotetaan joustavan aina. Työntekijän vapaapäiviä saattaa myös piristää työnpaikan WhatsApp-ryhmään tulevat viestit. Parhaimmillaan työnhän pitäisi olla mukavaa, palkitsevaa tekemistä, jossa työntekijä pystyy haastamaan itsensä.

Joku voisi sanoa, että se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Tulee myös mieleen, kuuluuko työntekijän kestää tällaista käytöstä työnantajan puolelta. Tämä näkyykin työntekijöiden vaihtuvuutena. Toisaalta työnantajat luottavat siihen, että uusia työntekijöitä tulee aina vanhojen tilalle. Miksi työntekijän pitäisi sitoutua firmaan, jos firmat eivät ole valmiita sitoutumaan työntekijöihin. Viime vuosi opetti minulle, että työsuhteet ja -paikat eivät ole ikuisia. Kannattaa muistaa, että työnantaja voi kokea, että olet korvattavissa. Joten tee työsi hyvin, pyri jäämään ihmisten mieleen ja verkostoidu. Ajatus vakituisesta työsuhteesta, kuuluu menneeseen. Et voi olla koskaan varma, onko sinulla huomenna töitä. Ole tilanteen tasalla ja tai ainakin pari askelta työnantajaasi edellä.

En halua pelotella, mutta mielestäni tämä on tätä päivää! Toisaalta epävarmassa ajassamme on myös jotain hienoa. Joka päivä syntyy uusia ajatuksia, mahdollisuuksia ja jokainen pystyy kehittämään osaamistaan. Meillä on mahdollisuus osallistua koulutuksiin, luoda uusia mahdollisuuksia ja laajentaa omia verkostoja. Ehkä meidän tulee oppia olemaan korvaamattomiatavalla, johon työnantajat ovat valmiita panostamaan. Ehkä meidän pitää oppia kertomaan, mitä me tuomme omalla työpanoksellamme työpaikkaan. Tämä voi olla suuri haaste suomalaiselle. Oppia myymään itseään ja omaa osaamistaan. Ehkä onkin yksilöstä kiinni, lähteekö hän tähän peliin mukaan. Uskallammeko kohdata tämän pelin mahdollisuudet sekä haasteet?